Olen ollut 3 päivää töistä ylityövapaalla ja päätettiin maanantaina lähteä Vuokon kanssa Tampereelle katsomaan Pilpaa ja meidän kasvatteja.
Lähdettiin heti aamusta ajelemaan ja takaisin tultiinkin sitten vasta illalla. Päivä oli todella surullinen ja opettavainen. Eipä taas tarvitse narista turhasta, kun näkee ystävänsä todellisen hädän.
Ihminen joka itse on todella huonossa tilassa jaksaa rakastaa ja antaa kaikki käytettävissä olevat voimavaransa omiin lemmikkeihinsä. Se on jotain niin sanoin kuvaamatonta. Se katse millä Pilpa ihailee niitä ja itse taistelee niin vakavaa sairautta vastaan. Minulta on moni ihminen kysynyt miten Pilpa pystyy hoitamaan koiransa, siis nämä kaksi Sökövintin JX-Buffalo "Rio" ja Sökövintin JR-Domino "Samba", joiden ikäviä kuulumisia olen täällä blogissakin kertoillut.
Hyvin on koirat hoidettu. Tällä hetkellä Samba asuu vielä Pilpan veljen luona ja Rio Pilpan luona.
Ilman näitä koiria ja kissoja ei ole enään Pilpallakaan elämän iloa, kuten hän on minulle monta kertaa sanonut. Maanantaina todellakin tajusin sen.
Rio oli todella iloinen meidän tulosta ja kävi vuoron perään halimasssa meitä. Kävin Rion kanssa pienellä lenkillä. Rio on todella ihana luonteinen koira, muistuttaa paljon isäänsä BS-Juliusta. Riosta näki, että kaikki ei ole kunnossa. Se nosteli vuoron perään etujalkojaan.
Päivä kului nopeasti ja Pilpa moneen kertaan mainitsi Rion olevan hänen pelastusrengas. Ajattelin mielessäni, että ei elämä voi enään tuoda lisä surua ihmiselle joka on joutunut jo niin paljon vastoin käymisiä kestämään. Mutta toisin kävi :-(
Tänään sain sitten Pilpalta tekstiviestin "tänään mun elämä pysähty! pahin mahdollinen tapahtui. Rion koepala tulokset tuli ja se oli karsinooma. Kuulemma erittäin harvinainen eturauhas syöpä! Elinaikaa odotettavissa viikkoja korkeintaan kuukausia :( Tää oli viiminen naula mun arkussa"
Miksi näin piti tapahtua ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti